Historia

Runsaat sata vuotta sitten, kun vielä elettiin sääty-yhteiskunnassa, naisen aseman määräsi miehen tahto. Nainen oli miehen alamainen, olipa mies sitten isä, veli tai aviomies. Kun valtiollisesti elettiin sortokautta, eli myös Suomen nainen eräänlaisessa "sortokaudessa".

Naisasialiikkeelle oli selvä tilaus. Helsinkiläiset säätyläisnaiset perustivat vuonna 1884 Suomen Naisyhdistyksen, joka kuitenkin hajosi jo kahdeksan vuotta myöhemmin. Perustettiin uusi yhdistys Unioni Naisasialiitto Suomessa. 1800-luvun viimeisellä vuosikymmenellä alkoi kuitenkin tapahtua tavoiteltavien etujen mukaista hajaannusta, mm. työväenliikkeen naiset ottivat ensiaskeleitaan, oli raittiusliike, nuorisoseuraliike, rauhanliike ja monia muita. Tähän joukkoon mahtui myös marttaliike, jonka perustava kokous oli keväällä 1899. Ohjelma hahmoteltiin yhdistykselle, jonka nimeksi kaavailtiin "Sivistystä kodeille – Bildning i hemmen". Senaatti ei hyväksynyt nimeä eikä ohjelmaa, mutta Martta-nimen se vuotta myöhemmin hyväksyi. Näin syntyi Martta-Yhdistys, Föreningen Martha, joka myöhemmin eriytyi kielellisesti siten, että suomenkielisen keskusjärjestön nimeksi tuli Marttaliitto. Alkuaikojen voimahahmoja olivat Lucina Hagman ja Alli Nissinen, jotka myös valittiin ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan vuoden 1907 vaaleissa 19 naisen joukossa.

Kymenlaakso ja ennen toista maailmansotaa Läntinen Viipurinlääni ottivat marttaliikkeen sanoman innostuneesti vastaan, sijoittuihan alueelle vauraita maaseutupitäjiä. Erityisen voimallista oli toiminta Sippolassa ja Vehkalahti–Hamina-seudulla. Sippolalainen everstinna Alma Forstén keksi vuonna 1902 ehdottaa martoille oman lehden perustamista. Näin syntyi lehti nimeltä Husmodern, joka käännettiin ensin suomeksi nimellä Emäntälehti. Sittemmin lehden nimeksi tuli Emäntälehti Martat ja vuoden 2007 alusta pelkästään MARTAT.

Kymenlaakson Marttapiiriliitto, nykyisin siis Kymenlaakson Martat, syntyi vuonna 1921 nimellä Läntisen Viipurinläänin haaraosastoliitto. Tähän piiriin kuuluvat kaikki Kotkan alueen marttayhdistykset, joista vanhin on vuonna 1906 perustettu Kymin Marttayhdistys. Sillä oli aluksi osastonsa kuudessa kylässä – Sutelassa, Jäppilässä, Korkeakoskella, Eskolassa, Sunilassa ja Haapasaaressa. Vuonna 1934 Kymin Marttayhdistyksestä erosi vieläkin vireästi toimiva Länsi-Kymin Marttayhdistys.

Kotkan saarelle perustettiin marttayhdistys niinkin myöhään kuin vuonna 1940 lähinnä luovutetuilta alueilta tulleiden siirtomarttojen ansiosta. Kotkan Langinkosken Marttayhdistyksen perustaminen vuonna 1971 liittyy 1960-luvulla tapah-tuneeseen suureen muuttoliikkeeseen ja siitä seuranneeseen uusien asutusalueiden rakentamiseen. Noina vuosina perustettiin yhdistykset Ruonalaan, Mäntykankaalle, Peippolaan, Pernooseen ja Langinkoskelle, joista vain viimeksi mainittu on enää hengissä ja voi varsin hyvin.

Kotkan Langinkosken Marttayhdistys, joka vuoden 2007 alusta sääntömuutoksen yhteydessä muutti nimensä Langinkosken Martoiksi, on koko olemassaolonsa ajan toiminut virkeästi, ollut yhteisöllinen ja ajassa mukana. Vuosien 2004–2005 teema "Iloa ja turvaa martoissa" sekä 2006–2007 teema "Tasa-arvo tavaksi" ovat johdattaneet meitä näkemään arjessamme asioita, jotka kantavat elämän kivikkopoluilla eteenpäin. Vuosien 2008-2010 teema "Kohtauspaikkana koti" johdattaa ajatuksemme laajempaan yhteisöön, yhteiskuntaan, sillä kotihan on yhteiskuntamme sydän. Kotiin on aina turvallista palata, mutta neljän seinän sisään ei ole viisasta linnoittautua. Kodin ja yhteiskunnan vuorovaikutus tuo rikkautta elämään. "Hidastamalla hyvinvointiin" on teemana vuosina 2011-2013 ja "Martoissa on arjen mahdollisuus" vuosina 2014-2016.

Yhdistyksen olemassaolon aikana puheenjohtajina ovat toimineet Leila Toikka, Leila Pettersson kolme eri jaksoa, Aili Kovanen, Kyllikki Markkanen, Rauni Latva, Helena Nybondas, Sirkka Teppana ja Hannele Gröhn. Sihteereinä asiat ovat merkinneet tarkasti muistiin Terttu Nurmi, Rauni Latva, Riitta Naski, Hannele Gröhn ja Anneli Tommila.

Kun vuonna 1900 marttojen tehtävänä oli "levittää kansannaisille tietoa kodin ja lapsien hoidosta sekä edistää heidän taitoansa yksinkertaisissa naisten käsitöissä", niin 2000-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä martat muun muassa "edistävät kotitalouden asemaa ja lisäävät kotityön arvostusta".

Sata vuotta historian kulussa on lyhyt aika, vaikka meistä, jotka sitä parhaillaan elämme, tuntuu että menemme eteenpäin suurin harppauksin. Maailma ei pysy paikoillaan. Minkäänlaista sortokautta ei kuitenkaan saisi enää olla eikä ketään saisi syrjiä sukupuolen, ihonvärin, iän tai yhteiskunnallisen aseman takia. Me martat yritämme tehdä parhaamme tasa-arvoisen elämän luomiseksi niin, että tasa-arvo olisi todellisia tekoja eikä vain pelkkä sana.